Kani

Kanit ovat aktiivisia ja seurallisia eläimiä, jotka tarvitsevat runsaasti liikuntaa ja tekemistä. Kaikki kanit eivät pidä sylissä olemisesta, mutta muuten ne viihtyvät oivallisesti vapaana huoneistossa ihmisen ja muiden eläinten puuhasteluja seuraten.

Jotta kanin voi antaa liikkua vapaana huoneistossa tulee ensin kaikki sähköjohdot suojata. Samoin myrkylliset huonekasvit pitää nostaa kanin saavuttamattomiin.

Omistajalle on myös helpompaa, jos kani on sisäsiisti, sillä yleensä virtsa on todella voimakkaan tuoksuista. Kanithan ovat luonnostaan siistejä eläimiä, jotka ulostavat ja virtsaavat samaan paikkaan, näin opettaminen vessalaatikon käyttöön tapahtuu yleensä helposti.

Lue lisää kanin hoidosta

Reviiri ja kolo ovat tärkeitä

Kotikanin tyytyväisyyden edellytykset ovat samat kuin sen esi-isän, eurooppalaisen villikanin, joita Keski-Euroopassa edelleen on: tilava, hyvinvarustettu asunto, monipuolinen kuitupitoinen ruoka ja paljon sosiaalisia suhteita. Villikanithan asuvat luolastoissa yhdyskunnittain ja valvovat suurta reviiriä. Yhdyskunnan jäsenten välillä vallitsee hierarkia, joka tarvittaessa tapellaan kohdalleen.

Kotikanille kolon korvaa häkki tai muu oma paikka, jossa se voi ottaa rauhassa päivätorkut. Häkissä ovat tärkeimmät varusteet, nimittäin vessalaatikko, heinähäkki, ruokakuppi ja vesikuppi tai -pullo. Häkin pohjalle sopii maissi- tai kaislamatto, joka toimii samalla puruleluna. Häkin ovi on mieluiten aina auki. Kannattaa muistaa, ettei kania suinkaan saa pitää koko ajan häkissä.

Luolan tuntua häkki saa, kun se peitetään päältä räsymatolla tai tukevalla kankaalla, joka on kiinnitetty kunnolla. Kanit hyppivät korkealle tähystämään ja vaikka nokosille, ja ilman katon suojausta ne voivat loukata jalkansa häkin pinnojen väliin.

Useimmat kanit oppivat helposti sisäsiisteiksi, mutta taipumus siisteyteen on myös yksilöllinen asia. Papanoilla ja pissalla voi merkitä reviiriä, ja toiset kanit ovat tarkempia reviiristään kuin toiset. Jos kani pissii ja papanoi ympäri asuntoa, kannattaa sille laittaa useita vessalaatikoita. Kani alkaa ajan mittaan suosia joitakin niistä, jolloin muut voidaan ottaa pois. Kastraatio ja sterilisaatio vähentävät reviirin merkitsemisen tarvetta.

Kanivessana toimii tilava muovivati, jossa on pohjalla kerros sanomalehteä tai puruja. Lehti tai purut peitetään paksulla kerroksella heinää tai olkia, jolloin muste ei tartu tassuihin eivätkä purut lentele pitkin asuntoa.

Kanit pitävät heinän mutustelusta ollessaan vessassa. Kun vessan kuivikkeet vaihdetaan vähintään joka toinen päivä, on vessaheinän syönti täysin sallittua. Puhtaus suojelee kania ripulilta. Kanijätteet voi valistunut omistaja mainiosti kompostoida.

Virikkeet ja suojaus samalla kertaa

Luonnossa kanit puuhaavat tuntikausia ruuanetsintä- ja luolanrakennuspuuhissa, ja ne kaipaavat paljon toimintaa myös kotioloissa. Kekseliäs omistaja valmistaa luolaston vaikka pahvilaatikoista. Luolastoon voi avata valmiiksi muutaman suuaukon ja kani tekee niitä itse lisää. Luolastoa kunnostaessaan kani pysyy poissa muusta, kenties ei-toivotusta puuhasta kuten lattialistojen uudelleenmuotoilusta.
Kanit leikkivät mielellään leluilla. Kaikki, mistä lähtee ääntä tai mitä voi viskoa, kiinnostaa. Jyrsiminen on kaneista mukavaa. Pajunoksia, pahvirullia ja kaislamaton palasia voi pilkkoa ja syödä. Rottinki- ja pajukorit ovat mukavia puruleluja.

Puiset lattialistat maistuvat myös, joten ne kannattaa suojata. Niiden päälle voi kiinnittää vaikka kapean muovisen kulmalistan. Ylipäänsä kaikki, mikä on liian arvokasta kanin hampaille, kannattaa suojata, peittää tai saneerata.

Sähköjohdoista ei voi varoittaa liikaa. Ne muistuttavat kanin mielestä maukkaita juuria, ja niitä purraan lähes aina. Kaikki johdot pitää suojata kovalla muovikuorella tai nostaa ne kanin ulottumattomiin.

Seuraeläin ennen kaikkea

Kanit ovat kerrassaan seurallisia eläimiä. Luonnossa ne elävät yhdyskunnissa, joiden sosiaalinen elämä on hyvin vilkasta.

Ystävänsä menettänyt kotikani voi lakata syömästä, ja se on kaneille tosi vaarallista. Kania ei voi jättää viikonlopuksi yksin kotiin, sillä se voi suruissaan alkaa paastota ja sairastua. Matkojen ajaksi sille on parasta hankkia kotiin tuttu hoitaja. Puoli päivää yksin vielä menettelee, sillä hämäräeläimenä kani yleensä lepäilee päiväsaikaan.

Kanit viihtyvät kanien ja ihmisten kanssa. Jotkut kanit pitävät myös koirista, kissoista, marsuista tai muista jyrsijöistä. Samaan häkkiin pikkulemmikkien kanssa kani ei sovi. Kanin tilantarve on suurempi kuin minkään häkissä pidettävän eläimen.

Saalistavaa kissaa tai koiraa ei voi pitää vapaana kanin kanssa. Kiltin koiran liiallinen tuttavallisuus ja nuoleskelu voi olla kanista kiusallista. Jopa pienen pieni hamsteri voi käydä kanin kimppuun. Toiset hamsterit käyvät, toiset eivät. Toisaalta reipas kani voi pomottaa liian kilttiä kotikissaa tai koiraa.

Kuka tulee toimeen kenenkin kanssa, on yksilöllistä. Ihminen on kuitenkin aina vastuussa lemmikkiensä turvallisuudesta ja viihtymisestä.

Toinen kani seuraksi?

Villikanin ison reviirin kutistuminen kotikanin kerrostaloasunnon 50 neliömetriin vaatii paljon sopeutumista. Isossa tilassa voi vältellä viholliskaneja ja viettää aikaa valikoitujen ystävien kanssa. Entä sitten, kun omistaja hankkii kanilleen kaverin ja tuo sen kotiin: tappelu siitä yleensä tulee. Onko omistaja siis valinnut kanilleen kaveriksi väärän kanin?

Jokainen kani puolustaa omaa aluettaan tunkeilijalta, ja kanta-asukas on yleensä niskan päällä. Parhaat edellytykset tutustumiselle ja ystävyydelle luo molemmille uusi, neutraali alue, jolla kanit pääsevät tutustumaan toisiinsa yksilöinä ilman reviiripaineita.

Keskinäisestä arvojärjestyksestä on silti sovittava. Toisen selkään nouseminen on merkki joko seksuaalisesta kiinnostuksesta tai pyrkimyksestä osoittaa johtoasema alla olevalle. Jos alimmaiseksi jäänyt ei ole hierarkiasta samaa mieltä, voi syntyä tappelu. Kanien tappelut voivat olla todella vakavia. Tappelevat kanit on välittömästi erotettava toisistaan.

Ystävyys ei välttämättä synny ensitapaamisella eikä toisellakaan. Se voi vaatia viikkoja jatkuvaa päivittäistä tutustuttamista ei-kenenkään maalla. Myös rakkaus ensisilmäyksellä on mahdollista, vaikkakin valitettavan harvinaista.

Mitä enemmän tilaa, sitä paremmat mahdollisuudet kaneilla on tulla ystäviksi, kun läheltä piti -tilanteet voidaan välttää väistämällä. Ei ole vaarallisempaa paikkaa tutustuttaa kahta kania kuin häkki, josta ei vihollisuuksien puhjetessa pääse pois.

Kaninkieltä oppimaan

Kanit puhuvat tietysti kaninkieltä parhaiten. Kaniystävykset viettävät keskipäivän siestan kylki kyljessä. Korvien, otsan ja selän nuoleminen vuorotellen on ystävyyden merkki. Ylemmässä asemassa oleva kani vastaanottaa enemmän hyväilyjä kuin se antaa. Ajan myötä, suhteen syvetessä, kanien keskinäiset huomionosoitukset jakaantuvat tasaisemmin.

Aamuin ja illoin kaniystävykset voivat juoksennella erikseen pitkin poikin, mutta kaverin tekemisiä seurataan sivusilmällä tarkasti. Jos toinen keksii jotakin uutta ja hauskaa, toinen on varmasti heti tutkimassa samaa asiaa.

Hyvää oloaan kanit viestivät hyrisemällä hiljaa: kanit kehräävät. Tämän hurmaavan äänen herättää oman ihmisen silittely tai toisen kanin läheisyys ja hoiva. Hyvästä olosta kertovat myös taakse ojennetut takajalat ja rento asento. Olonsa turvalliseksi tunteva kani saattaa heittäytyä kyljelleen viettämään lepohetkeä tai pikku nokosille. Kuuluu vain pehmeä mätkähdys. Varautunut kani ei koskaan tee niin, vaan se nukkuu jalkojensa päällä.

Iloinen kani tekee salamannopeita juoksupyrähdyksiä, hypähtelee ja kääntyilee ympäri ilmassa. Kani voi tanssia ilosta, kun omistaja tulee työpäivän jälkeen kotiin. Kaninpoikaset leikkivät juoksuleikkejä. Ne voivat juoksuttaa kuivunutta leivänpalaa vuorotellen monta kymmentä minuuttia.

Kipua ja pahaa oloa kanit viestivät korvillaan, asennollaan ja silmillään. Korvat painuvat selkää vasten, asento on jännittyneen kyyry ja silmät siristyvät. Jos kani kirskuttaa hampaitaan kuuluvasti, sillä on jo todella pahat kivut. Eläinlääkäriin on lähdettävä viivyttelemättä.

Kanit osaavat viestiä myös ihmisten kanssa. Kani ymmärtää korvien, pään ja selän silittämisen kiintymyksen merkiksi. Vuorollaan kani nuolee tai tönii sitä silittävää ihmistä. Hetken nuoltuaan se saattaa pikku nipistyksellä kertoa, että hellimisvuoro vaihtuu taas.

Herkunnälkäinen kani seuraa ihmistään keittiöön ja asettuu kerjäämään. Ahneita katseita ja ilmeikkäitä silmiä on todella vaikea vastustaa.

Kateus on kanimaailmankin kantavia voimia. Herkkujen jakaminen on parasta tehdä hierarkkisessa järjestyksessä, sillä herkkujen perässä tanssivat kanikaverukset voivat alkaa nahistella.

Leikkauttaminen kannattaa

Lemmikkikanien leikkauttaminen on suositeltavaa. Leikkaamatonta kaniurosta ja -naarasta ei pidä koskaan päästää yhteen, ellei ole tarkoitus teettää niillä poikasia. Kaneilla ei ole varsinaista kiima-aikaa lainkaan, vaan ne ovat "aina valmiina" lisääntymään. Kanien vilkas hormonitoiminta lisää reviirin merkitsemistä, puolustamista ja tappelujen todennäköisyyttä. Sekä urokset että naaraat voivat tapella.

Poikueet voivat olla isoja, jopa 612 poikasta. Poikue vaatii emon hoivaa kahdeksan viikon luovutusikään saakka ja paljon ravitsevaa ruokaa. Hyvien lemmikkikotien löytäminen joka poikaselle on työlästä. Eläinkaupoissa näkee myytävänä jopa neljän viikon ikäisiä poikasia, mutta vieroitus niin nuorena vaarantaa poikasen hengen ja lähentelee eläinrääkkäystä.

Leikkaamattomat kaninaaraat ovat hyvin herkkiä saamaan valeraskauksia ja sukuelinten kasvaimia. Valeraskaana oleva naaras on melkoinen tuholainen kodissa, kun se rakentaa pesää ja kerää pesämateriaalia. Kohtukasvainten yleisyys lisääntyy voimakkaasti kolmen ikävuoden jälkeen.

Leikkauttaminen helpottaa kanien tutustuttamista ja lisää kaniparien ja -ryhmien rauhanomaisen yhteiselämän mahdollisuuksia. Se helpottaa myös siisteyskasvatusta ja ehkäisee naaraiden kasvaimet. Urosten leikkauttaminen on jo hyvin yleistä. Valitettavasti toistaiseksi vain harvat eläinlääkärit osaavat turvallisesti sterilisoida naaraskanin.

Luonnollista ruokaa kaneille

Kanit eivät luonnossa elä kaurapellossa, vaan niiden ravintoa ovat heinä, ruoho, lehdet ja juuret. Kotioloissa luonnollista, karkeaa ravintoa jäljittelevät parhaiten heinä, varvut, vihreät vihannekset ja juurekset. Pääravintoa on heinä. Puhdasta, hyvää, kuivaa heinää pitää olla runsaasti tarjolla koko ajan, ympäri vuorokauden, kesät talvet.

Vihanneksista kaneille sopivat parhaiten tummanvihreät lehtevät laadut. Persilja, tilli, lehti- ja varsiselleri, fenkoli, porkkana ja porkkanan naatit, voikukat ja voikukanlehdet, tuore ruoho, vehnänoras, parsakaalin lehdet ja kukinnot ja lehtikaali ovat kaikki erinomaisia. Pinaattia voi antaa kerran-pari viikossa. Myös pikkupaloja hedelmiä, esim. omenaa, banaania ja päärynää, voi antaa. Kaikki vihannekset ja hedelmät on pestävä tai kuorittava. Mitään, mikä ei kelpaisi ihmisenkin ruuaksi, ei saa antaa.

Kaalien syöttäminen pitää aloittaa hyvin varovasti pieninä annoksina silloin tällöin. Jos kani varovaisuudesta huolimatta saa kaalista kaasua vatsaan, kaalit voi jättää kokonaan pois ruokalistalta ja korvata ne jollakin toisella vihanneksella.

TÄRKEÄÄ: Jos kani ei ole tottunut vihanneksiin tai tuoreeseen ruohoon, totuttaminen pitää tehdä hyvin varovasti. Ensin annetaan vain pikku hyppysellinen vihreää päivässä, ja annosta lisätään vähitellen. Kanin vatsan toimintaa pitää samalla seurata. Jos vatsa menee löysälle, tahtia pitää hidastaa. Muutaman viikon kuluttua päivittäinen vihannesannos voi olla jo reilu kourallinen päivässä.

Vihannekset sinänsä eivät aiheuta kaneille ripulia, vaan äkillinen ruokinnan muutos. Päinvastoin, kanin vatsa toimii hyvin, kun se saa päivittäin paljon heinää, liikuntaa ja vihanneksia. Ihanteena on antaa kolmea eri vihannes- tai juureslaatua joka päivä.

Heinä- ja vihannesruokintaa täydennetään kuitupitoisilla kanin täysravintopuristeilla, pelleteillä. Kasvava kani saa syödä pellettejä vapaasti 68 kuukauden ikään saakka. Aikuiselle kanille pellettejä kannattaa säännöstellä, ettei kani liho liikaa. Hyvin heinää syövä kotikani voi turvallisesti syödä myös hiukan viljaa. Pala kuivaa kovaa tummaa leipää käy herkuksi.

Karkeasta ruokamassasta kanin umpisuolen bakteerit valmistavat proteiini- ja vitamiinipapanoita, jotka kani syö. Liian pehmeä ja hiilihydraattipitoinen ruoka hidastaa suoliston toimintaa ja aiheuttaa muutoksia sen bakteeritasapainossa. Kani ei syö liian pitkään umpisuolessa hautuneita umpisuolipapanoita. Omistaja saattaa tulkita pehmeät, voimakkaanhajuiset, syömättömät umpisuolipapanat ripuliksi.

Lievät suolistohäiriöt paranevat usein dieetin korjauksella ja kuidun lisäyksellä. Myös ylipaino voi aiheuttaa samantyyppisiä oireita. Turvallinen tapa laihduttaa kania on lisätä vähitellen karkean kuidun ja vihannesten osuutta ravinnossa.

Syömättömyys tai ripuli    eläinlääkäriä tarvitaan

Jos kani on haluton syömään, se pitää viedä heti eläinlääkäriin. Sillä saattaa olla hammaspiikkejä, suolistotulehdus tai -tukos. Jos vika on poskihampaissa, eläinlääkärissä voi joutua käymään useinkin. Jos vika on etuhampaissa, eläinlääkäri voi opastaa omistajan lyhentämään hampaat itse. Myös suolitukoksen hoito-ohjeet saa eläinlääkäriltä. Kotikonstina voi yrittää varovasti juottaa kanille tuoretta tai säilyketölkin ananasmehua.

Kanin suoliston herkkä bakteeritasapaino voi heilahtaa väärän ruokinnan, äkillisen ruokinnan muutoksen, stressin tai antibioottihoidon takia. Kanin suolistossa elää monia eri bakteereita. Osa niistä on ylivallan saadessaan erittäin vaarallisia, sillä ne voivat erittää voimakkaita myrkkyjä. Oire voi olla äkillinen ripuli.

Kanin ripuli vaatii aina välitöntä eläinlääkärin hoitoa nestehoitoa, vitamiineja ja mahdollisesti antibiootteja ja lisäksi useiden päivien pontevaa kotihoitoa: tukiruokintaa, lämpöä ja hoivaa. Aina ei äkillinen suolistotulehdus edes ehdi oireilla ripulina. Kaikki kanin käyttäytymisen muutokset ja kiputilat kannattaa huomioida ja hankkia ajoissa apua.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kani lemmikkinä

Kani on kiva lemmikki. Se ei välttämättä ole yhtä seurallinen, kuin koira, mutta ei myöskään niin vaativa lemmikkinä. Kaikki kanit ei viihdy sylissä, mutta kyllä sellaisiakin kaneja on. Useimmiten ne antavat ainakin silittää ja usein pitävätkin siitä. Kani on suhteellisen hiljainen lemmikki eikä se karvaa koko asuntoa vrt. koiraan tai kissaan. Kaneja kannattaa ottaa kerralla vähintään kaksi, koska ne viihtyvät parhaiten toistensa seurassa.

Kanit osaavat kyllä purea ja raapia. Kani on arka eläin, joten se säikkyy helposti. Siksi ulkona kani tulisi aina pitää remmissä, ettei se pääse säntäämään karkuun säikähtäessään. Raapimista voi rajoittaa kanien kynsiä leikkaamalla. Ne tulisi leikata aika-ajoin, varsinkin jos kani pääsee harvemmin liikkumaan luonnossa. Eläinkaupoista saa ostaa lemmikeille tarkoitettuja kynsileikkureita. Kynnet pitää leikata varovasti, ettei osu kynsissä kulkeviin verisuoniin. Se on kanille hyvin tuskallista ja saattaa aiheuttaa tulehduksia.

Kanin hoito on tärkeää. Sitä ei saa pestä, koska se puhdistaa itse itsensä, eikä pidä siitä että se kastellaan. Jos asuu huoneistossa, jossa on piha kannattaa kanille laittaa kesäksi häkki pihaan. Se viihtyy hyvin ulkoilmassa, kunhan ei ole liian kylmä. Myös oma ruuanhankinta on kanille mieluista. Täytyy kuitenkin olla tarkkana, ettei kani pääse livahtamaan karkuun aidanraosta. On myös huomattava, että kanit ovat taitavia ja yllättävänkin nopeita kaivamaan, eli pelkkä aitaus ei riitä niille. Sisällä kani tarvii häkin. Sitä ei kannata pitää vartioimatta vapaana sisällä, koska se syö mielellään maassa kulkevia johtoja, huonekasveja, tapetteja yms. Myrkylliset huonekasvit tulisi asettaa muutenkin kanin ylettymättömiin.

Häkki pohjustetaan puruilla tai heinillä, jotka vaihdetaan viikoittain. Häkissä kanilla tulisi aina olla saatavilla raikasta vettä ja puhdasta heinää eli sellaista, mikä ei ole ollut maassa. Kani tarvii myös jyviä. Kaupoissa on monenlaisia jyväsekoituksia ja jyrsijöillä tarkoitettuja ruokia. Kokeilemalla eri laatuja saa tietää, mistä omat kanit pitävät. Kani tarvii ruuaksi myös tuoreita vihanneksia. Hyvää ruokaa ovat esim. porkkanat, kurkku, kiinankaali, vihersalaatti, tomaatti. Pihal6ta kanille löytyy monenlaista herkkua, kuten voikukat, voikukan lehdet, apila, ruoho, heinä sekä puun oksat ja varvut. Mieltymykset vaihtelevat yksilöittäin. Kuivaa leipää tulisi myös olla aina saatavilla, koska se pitää kanin hampaat hyvässä kunnossa. Kuivattu ruisleipä on parempaa kuin näkkileipä. Eläinkaupasta ostettava kalkkikiekko on myös hyvä ostaa, koska siitä kani saa hyödyllisiä aineita.